sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Värien sinfoniaa



Kävelin tänään torilla aiheuttaen hämmennystä kantamillani väreillä somistetuissa halvoissa vaatteissa. Mitä värit heijastavat persoonistamme siis perseistämme (tajusin perseemme heijastavan persoonaamme ollessani humalassa joku aika sitten)?
Asukokonaisuuteni oli oranssit, tiukat housut heijastaen latinoperseeni. Musta tiukka paita peittäen ja suojaten tuulen aiheuttamaa viileyttä pitkässä selässäni. Musta on myös syvällinen, elegantti, tyylikäs, maastoutumis-väri.  Mustaa kompensoiden kelta/oranssi ja ripaus mustaa ja valkeata heijastava kevyt, sifonkinen huivi. Tämä oranssin ja keltaisen väritys aiheuttaa hämminkiä suomalaisissa, sillä perusmentaliteettimme koostuu melankoliallaan harmaasta, mustasta ja maaston vihreistä ”väreistä”. Olen itse iloinen, humoristinen persoona isolla perseellä varustettuna.
Ihmiset ovat kokoontuneet nauttimaan kahvia terassille ja heitä värittää nuo aiemmin mainitsemani kulttuurisidonnaiset värit. Kuka uskaltaa erottua? Kuka uskaltaa näyttää oikean perseensä vaatteillaan ja niiden väreillä? Kenen perse on suurin? Mikä on tehnyt perseestä suuren? Monenko perse on pelkästä geeniperimästä johtuen suuri? Monenko perse kulttuurisidosten siis huonojen lähtökohtien aikaansaannos? Moniko suurentaa persettään syöden masennukseensa siis lohtusyö? Moniko vain osaa nauttia elämästä ja syödä ruokaa nautintona kuten italialaiset, ranskalaiset etc. etc…?
Uskalsin laittaa korkokengät kaupungille, vaikka tiesin käveleväni tänään paljon ja nyt kenkäni väsyneiden jalkojen kuorina lepäävät tuolilla janoten lepoa. Olen nainen ja haluan näyttää sen. Korot ovat kauneutta ja rakastan itse katsoa sekä kauniita miehiä että naisia. Kaikki kauneus vain sattuu niin pirusti ja siksi lepo on tervetullutta meidän jokaisen elämään vastapainoksi elämän huonommasta puolesta. Suomessa on kuitenkin hyväksyttävä fakta, ettei monikaan uskalla pukeutua ja kauneutta näkee rumuutta vähemmän suomalaisten heikon itsetunnon, kovan sotahistorian aikaansaannoksena. Kuitenkin nykyajan nuoriso on onneksi jo päässyt hivenen helpommalla ja nämä onnelliset nuorukaiset osaavat jo pukeutua väreihin, kuunnellen teknologian aikaansaannoksena musiikkia korvillaan, saaden rytmiä kävelyyn, tosin harvan perse vieläkään heiluu kuten esim. latinomaissa. Teemme tuloa väreille, rytmille, evoluutiolle. Pari sukupolvea, useampi älykäs terapeutti ja värit saavat loistaa meissä, rytmit rytmittää kävelytyyliämme, vakaus persoonissamme luoden täydellisen värien sinfonian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti