sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Synnyinkö sittenkin basistiksi?


Onko väärin olettaa olevansa viisas? Saako tyhmä paljastaa tyhmyytensä vai pitääkö esittää viisasta? Voiko basisti vaihtaa soitintaan saksofoniin vai pitääkö langeta rooliinsa ja nöyränä ottaa vastaan kohtalonsa? Voiko sopraano kehittyä bassona tai basso kehittyä sopraanoksi? Olisiko maailmassa asiat paremmin kun evoluutio seuraisi ihmisen kuoren sisäisessä lihaksessa nimeltä aivo? Saako basistina samat oikeudet kuin flyygelin pimputtajana vai pitääkö tyytyä taas kerran tyhmän rooliin? Olemmeko sittenkin kaikki vain basisteja syntyessämme ja itsetuntomme/rahkeemme sanelevat evoluutiomme/yhteiskunnallisen kehittymisemme mahdollisuudet? Kenen vanhemmilla on rahaa ostaa basisti tyttärelleen flyygeli ja kuka rohkenee vanhempana ostaa pianisti tyttärelleen basson? Onko viisaus ”vain siisas tietää olevansa tyhmä” vain sittenkin illuusiota, jotta ns. viisaat säilyisivät nöyrinä? Eikö realiteetteja saa myöntää ääneen? Näinhän basisti kertoo soittavansa bassoa samoin kuin pianisti kertoo soittavansa pianoa. Kumpi noista kahdesta on ylpeämpi? Kumpi viisaampi? Kumpi ympäristön aikaansaannos? Kumpi vähempiosainen? Kumpi enemmän ahne? Ehkä nöyryys on sittenkin viisautta ja tyhmyyttä ahneus. Kai realiteettien hyväksyminen kuitenkin olisi sitä perimmäistä viisautta kuitenkin tiedostaen omat heikkoutensa siis tyhmyyden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti