torstai 27. syyskuuta 2012

Missä tekijät



Miten yhteiskuntamme voi kehittyä, jos täällä vain painostetaan vähempiosaisten auttamiseen ja itse tekijät saavat rypeä kaikkien ahdasmielisten valittajien kateuden kahleissa? Miksei yhteiskuntamme satsaa vahvempiosaisten auttamiseen myös? Kyllä vahvoillakin on heikot päivät ihan niin kuin tyhmemmilläkin, mutta ehkä emme puhu niistä valtoimenaan ja siksi luomme ratkaisuja epäkohdille valituksen sijaan. On hyvin vaikeaa auttaa vähempiosaisia yksin, sillä tekijät karkaavat täältä ahdasmielisten kiroista globaaleille markkinoille, joissa ns. voittajatkin saavat nautiskella elämästä. Miksi kaikkien voittajien tulisi muuttaa pois Suomesta? Miksei väreistä tehdä myös suomalaisten voimavaroja?

On syksy ja värit loistavat niin puissa kuin sydämissämme jos vaan sallimme nähdä totuuden. Täällä valitetaan enemmän kuin tehdään työtä ja jotkut ihmiset jotka valitsevat valituksen sijaan kehittymisen, saavat varmuudella puukosta selkään ja henkisen burnoutin. Aika ei mene tasan ja jotkut meistä tekevät paremman huomisen rakentamisen eteen huomattavasti enemmän töitä kuin toiset. Onnen lahjat eivät mene tasan, mutta mistä saada voimaa, kun ei itsekään ole voittamaton ja ei itselläkään aina mene ihan putkeen kaikki asiat? Voisiko yhteiskuntamme tukea enemmän myös älyllä varustettuja vai sakotetaanko älystä liikaa? 

torstai 20. syyskuuta 2012

Herätkää ääliöt



Minua vituttaa, kun kuulen valitusta joka puolelta oli status mikä tahansa. Milloin te ihmiset tajuatte kuinka hyvin teidän asianne ovat? Janottaako? Onko nälkä oikeasti? Onko katto päänne päällä? Onko matti oikeasti kukkarossa? Mikä teihin ihmisiin tehoaisi, jotta näyttäisitte vähän iloisempaa naamaa? Ettekö ymmärrä kuinka hyvin asianne ovat loppupeleissä vai pitääkö tämäkin taas kerran vääntää rautalangasta?

Onko meillä suomalaisilla edes oikeutta valittaa mistään, kun kaikki on katettu niin nätisti valmiille pöydälle? Onko tämä elämän helppous sittenkin tehnyt valittajille valittamisesta vielä helpompaa? Onko ihmisillä liikaa aikaa tarttua epäkohtiin sen sijaan että nauttisi hetkessä elämisestä? Voisimmeko uskaltaa valituksen sijaan ruveta tekemään jotain epäkohtien korjaamiseksi? Kuka rohkenee oikeasti tehdä jotain asioitten eteen?

Minä kirjoittaisin lait uudelleen ja kirjaisin sinne että valittaminen vain sallittua niiltä, jotka yrittävät tehdä myös muutosta kyseiseen epäkohtaan. Muut laittaisin kuntoutuskurssille, jossa tehtäisiin mielikuvaharjoituksia, jossa eniten valittavat olisivat ilman jalkoja ja käsiä, teipit silmillä ja suulla kokonaisen päivän. Jospa tuo päivä toisi perspektiiviä nähdä kuinka hyvin asiat onkaan ja kuinka paljosta ihmisen tulisi olla kiitollinen. Katsokaa ääliöt peiliin ja oppikaa rakastamaan sitä mitä näette eikä sitä mitä toivoisitte näkevänne. Maailma on täynnä kauniita asioita ja niistäkin voi keskustella sen sijaan että tartutaan aina epäkohtiin. Kysymys kuuluukin, että osaatko ilmaista mitään kaunista vai oletko jo niin läpimätä kauttaaltaan?:)

lauantai 1. syyskuuta 2012

Seksi pannaan



Sanoin eilen julkisesti laittavani seksin pannaan. Pannassa olevat asiat ovat kai leikkimielisille ihan kivoja ja näin krapulatilassa, taiteilijayön jälkeen nuo pannassa olevat enemmänkin inhottaa kuin elävät myötä ajatusteni kera. Olisipa hauskaa saada joku fuckbuddy tähän arkeen krapulaiseen. Baareissa tuntuu olevan enemmän diagnooseja kuin miehiä joita voisi kuvitella katsovan aamullakin. Ovatko kaikki komeat miehet varattuja ja jos eivät niin miksihän ovat valinneet sinkkuuden? Mitä enemmän panemme asioita pannaan, sen enemmän ne meitä houkuttelevat. Miksi kielletty hedelmä houkutteli aikoinaan ja vielä nykyaikanakin huomaan kaiken kielletyn olevan ihmisyydelle kiehtovaa? Miksi laitamme asioita pannaan? Miksi seksi on niin ihanaa ja silti pannassa monen elämässä?

Kävin taannoin Berliinissä ja minua olisi niin kiehtonut nähdä Swingerclub. Valitettavasti exäni poika oli osan matkaa matkassani ja jarrutti näitä aikuismaisia suunnitelmiani. Kerkeäähän tässä, mutta olisi se ihanaa kyllä katsella muita pariskuntia panevan naapuripöytien asukkeja ja tehdä analyyseja ihmisten seksuaalisuudesta. Olisikohan Freud aikanaan tulkinnut maailmaa eritavalla jos olisi mitannut ihmisten seksuaalista kanssakäymistä? Mitenkähän paljon tutkimustietoa puuttuu juuri seksin pannassa olemisen takia? Jos panisin sittenkin ajatuksiani koneelle sen sijaan että mietin samoja asioita kuin miespuoliset ystäväni vai olenkohan sittenkin itse mies naisen vaatteissa? Miksi minusta tuntuu kuin laittamalla seksin pannaan laittaisin itseni hirteen? Olenkohan edes ihminen ja moniko uskoisi minusta päälle päin, että ajatukseni käyvät useammin kuin kerran päivässä seksissä? Ketähän tästä voisin syyttää? Vaikka olenkin ihminen, niin toivoisin silti näkeväni vielä pannassa olevat asiat julki, jotta ymmärtäisin maailmaa paremmin. Tai sitten en. Olisiko elämä edes mielekästä jos kaiken mitä haluaisi voisi myös saada? Moniko kuvittelee voivansa omien viettiensä takia pettää lähimmäisiään? Miksi tuttu ei ole niin kiinnostava kuin naapurin tuntematon? Miksi itsensä toisto kärsii inflaatiota vai onko tässä juuri ihmisen älykkyys rajana? Voiko parisuhteet kestää niin myrskyt kuin tasaiset arjet juuri mielikuvituksen voimin? Onko köyhän helpompi jalostaa ajatusta, sillä ei ole tottunut saamaan mitään ilmaiseksi ja sitä kautta käyttää järkeään enemmän?

Vaikka olenkin suoriutunut yli kuukauden ilman seksiä ja ajattelen sitä vieläkin aikalailla, niin olen nyt virallisesti panemassa seksiä pitemmäksi aikaa hyllylle. Joskus elämässä juuri odottaminen on ihaninta ja silloin kuin mies tulee jostain puskista, niin on vaan niin pirun hyvä olo. Odottamaton on odottamisen arvoista vai onko?