Kuinka musiikkivalintamme reflektoivat luonnettamme? Kuinka
paljon geeniperimämme vaikuttaa musikaalisuuteemme? Kuinka paljon ympäristömme
turmelee meitä ja aikaansaa heavyangstia meissä? Moniko rohkenee lähteä
kokeilemaan uusia säveliä, sanoja, nuotteja, instrumentteja, kulttuureja,
kieliä, ihmisiä?
Itse olen köyhän, mielenvikaisen, lahjakkaan perheen tytär.
Tuo funktio kaikessa epätäydellisyydessään, on luonut laajan potentiaalin sekä
musikaalisuuteeni että musiikkimakuuni. Olisin köyhä valitessani vain metallin
ja rockin elämääni ja välillä kuuntelen mitä ihmeellisimpiä rytkytyksiä turhien
julkkisten luomisina. Nuo helpolla päässeet ihmiset tekevät harvemmin
musiikkia, joka stimuloi aivotoimintaani Mozartin tavoin. Kuitenkin kaikki
musiikki samoin kuin ihmisetkin ovat tarpeen yhteiskuntamme kehitykselle ja
olen onnellinen saadessani kuulla kaikenlaista musiikkia. Rytmi asuu
sielussani, siis sydämessäni ja lantioni liikkuvat kaikissa rytmeissä niin
metallissa kuin auringossa. Uskallan kuitenkin väittää, että koskettavin,
sieluani ruokkiva musiikki on tuskan aikaansaamaa, ei niinkään teoriaälyjen,
vaan aitojen, paljon pahuutta kokeneiden ns. katu-uskottavien aikaansaamaa.
Kohti uusia rytmejä, kohti uusia haasteita, kohti uutta, kohti itseä, kohti
peiliä, kohti naapuria, kohti musiikkia. Haasta itseäsi ja opi muistakin
kulttuureista. Laaja-alainen musiikki lisää perspektiiviä elämään ja luo
ymmärrystä maailmaan.
Ihmiset jotka voivat hyvin tekevät erilaista musiikkia kuin
huonovointiset. Molemmat kuitenkin rikkautta meille kaikille Ja molemmista voi
oppia paljon kunhan uskaltaa kuunnella avoimin mielin. Ole avoin kaikelle ja
ole oma itsesi uskaltaen kuitenkin haastaa itsesi uusiin haasteisiin. Musiikki
on köyhänkin rikkaus ja teknologia luo siitä mahdollisuuden myös meille
tyhjätaskuille. Lataan musiikkia laittomasti, olen siis kriminaali, mutta so
fucking what? Elämässä on suurempiakin syntejä. Just live with it and stop fighting against the facts!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti