Itse sain onnekseni molemmat syntymäni johdosta. Olen
yrittänyt selättää sekä dialyysini, siis muuttaa historiaani vanhemmiltani
saatuna ilmaisjakeluna. Yritin jo lapsena taistella luonnon lakeja vastaan, ja lupasin itselleni, etten koskaan tulisi
vanhempieni kaltaiseksi. Tämä oli hyvin vaikeata toteuttaa ja ehkä myös liikaa
vaadittu itseltä. En kuitenkaan vaihtaisi yhtään paskakoria naapurin
roskikseen, vaan yritän sinnitellä tässä elämässä tehden sekä läheisilleni että
itselleni parempaa huomista. Kaikessa vihassa ja rakkaudessa yritän elää
noitten tunteitten harmoniassa saaden uutena lahjana mitä ihmeellisimpiä
diagnooseja rakkaalta psykologiltani. Rakastan jo diagnoosejani, sillä jokainen
psykologini kertomus minusta, saa minut itkemään. Vieläkin tunnen juureni niin
hauraat ja vieläkin olen ylpeä juuristani, vaikka välillä vihaankin niitä.
Joskus salaa toivon dialyysia, mutta sitten tulen järkiini ja yritän tulla
näillä rahkeilla toimeen. Olen diagnoosi ja rakastan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti