torstai 21. kesäkuuta 2012

Itsetunto versus ammatti

Kuinka ratkaisevassa asemassa itsetuntomme on ammatinvalinnassamme? Olen tavannut monta multitalenttia, jotka sinnittelevät huonopalkkaisissa myyntitöissä pitääkseen vain länsimaalaisessa kulttuurissa vaadittavan elintason, rahan ja teknologian saavuttamat kahleet. Olemmeko vain sittenkin oman onnemme tiellä vaatiessamme enemmän ja enemmän rahaa, valtaa, teknologiaa?

Kävin pari päivää sitten kavereitten kanssa pizzalla ja huomasin taas helvetilliset kahleet joita lähipöydissä istuvat kantoivat harteillaan. Ihmiset odottivat ahdistuneina tilaamiaan annoksia, pojat pälyilivät sivupöytiin hiplaten kännyköitään, joita siivittää monet teknologian mahdollisuudet; facebook, e-mail, SMS...Voisimmeko vain paremmin ollessamme ilman rahaa ja valtaa seisoen ruokapankin jonoissa jutellen sitä ja tätä?

Ne jotka saivat kukkia puhtaina saavuttivat ehkä tämän paljon puhutun itsetunnon, joka on myös aistittavissa työpaikkahakemuksistamme, CV:stämme, historiastamme. Jos jokainen saisimme samat mahdollisuudet ponnistaa elämässä eteenpäin, niin yhteiskuntamme olisi vallan erinäköinen. Tämä puhdasta idealismia, mahdotonta, mutta tähän ideologiaan haluan uskoa ja tähdätä. Lopetetaan sivupöytiin tähyily ja tehdään omista potentiaaleistamme oman näköistä elämää. Kateus ei rakenna omaa eikä toisen elämää. Kun tehdään sydämellämme mitä tahansa rakentavaa, niin ei voi eksyä sivupöytiin kurkottelemaan. Vaikka rakenteemme olisivat kuinka heikot tahansa, niin uskalletaan olla omia itsejämme.
Naapuripöytiä ja itseäni kunnioittaen,

Luova Hullu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti