tiistai 26. kesäkuuta 2012

Individualismi versus kollektivismi



Miten yksilöllinen siis individualistinen ajattelumme vaurioittaa länsimaalaista yhteisöämme? Kuinka voisimme reflektoida kollektiivisia arvoja yksilölliseen melkeinpä narsistiseen ajatteluumme? Onko kollektiivisuus melkein turhankin idealistista vai voisimmeko sittenkin heijastaa yhteisöllisiä arvoja ja silti säilyttää arvokkaan yhteisömme?

Koin vielä noin vuosi sitten ettei minulla ole oikeutta kokea masennusta, sillä minulle oli annettu niin paljon. Siis olin syntynyt tähän maailman onnellisimpaan maahan ja saanut ”ilmaisen” länsimaalaisen koulutuksen kuitenkin silti tehnyt kaiken yksin. Olisinko sittenkin viisaampi saadessani elää yhteisössä, jossa asiat tehdään yhdessä ja elämästä nautitaan ja opitaan kaiken yhteisön rikkaudessa?

Vaikka tieto lisääkin tuskaa, olisimme todennäköisemmin älykkäämpiä saadessamme oppia naapurilta uusia kommerverkkejä? Emmehän koskaan voi tietää liikaa, emmekä koskaan ole valmiita tiedon tai taidon suhteen. Aina on varaa uuden oppimiselle ja ns. köyhien maiden lapsissa ja aikuisissa asuu paljon meille länsimaalaisille opittavia viisauksia. Yksi näistä olisi hetkessä eläminen, sillä se on hyvin viisas ja jalo taito. Lopetetaan huomisen haluaminen ja opetellaan arvostamaan tätä hetkeä, sillä eilistä emme voi muuttaa emmekä vaikuttaa siihen, huomista emme tiedä tosin siihen voimme osittain vaikuttaa tämän hetken päätöksillämme, mutta tämä on hetki jota elämme, joten eletään tässä ja nyt!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti