torstai 30. elokuuta 2012

Minä kehyksessä


Oletko koskaan miettinyt millaisen taideteoksen sinä tekisit itsestäsi? Millaisia värejä teoksessasi käyttäisit? Millaiset kehykset sille laittaisit? Millaisia malleja soveltaisit? Ylipäätään millainen sinä olisit taiteen viestittämänä?

Itse käytän paljon koruja ja omasta mielestäni nättejä vaatteita somistamaan itseäni. Kai tuo kuori, jonka luon joka päivä itsestäni näyttämään vento vieraalle, että minulla menee kivasti, on juuri noita aiemmin mainitsemia kehyksiä, joita jokainen meistä luo kuvastamaan omaa persoonallisuuttaan. Samoja värejä joita käytämme asusteissamme ja vaatteissamme, uskoisin myös käyttävämme tekemissämme maalauksissa, oli sitten kyseessä itsemme potreit tai sitten vaikkapa kissa. Kaikki käden kautta tehty kuvastaa tekijäänsä ja teos on aina tekijänsä näköinen.
Mietin pakostakin millainen ihminen olen ilman kehyksiä? Millaiset kehykset minulla edes on syvemmin mietittynä? Olisiko niissä väriä vai pelkästään jotain kylmää metallia? Entäs struktuuri? Jos olisin taulu niin millainen olisin?

Huomaan olevani hyvin tunteellinen viime aikoina, sillä moni asia eritoten historiani painaa mieltäni. Ehkä tänään maalaisin aivan erilaisen taulun kuin eilen. Ehkä eilen olin huomattavasti nauravaisempi kuin tänään ja tänään ehkä pohtivampi kuin eilen. Sisukseni ei kuitenkaan ole suuresti poikkeava ja historiani, joka luo nuo värit ja mahdollisuudet tauluuni, ei poikkea paljoakaan eilisestä. Jos olisin pelkästään taulu ilman kehystä voisin sanoa olevani historiani siivittämä tunne. Jos saan teokselleni kehykset voisin sanoa olevani historiani kanssa toimeen tuleva modernisoitu teos tästä päivästä. Kuinka taulusta voisi saada edes värittömän näillä rahkeilla? Miten voisin edes kuvitella taikka haluta tehdä teosta ilman värejä, jotka eivät räisky elämää? Miten monta väriä laittaisinkaan teokseeni? Montako pastillia jättäisin käyttämättä?

Miksi välillä kuvittelen haluavani olla pastellin sävyinen harmaa hiiri? Enhän minä voi muuttua hiireksi saatikka harmaaksi edes unissani? Olen värikäs persoona ja totta kai se näkyy myös maalauksissani, mutta enemmän olenkin huolissani kehyksistä. Miten paljon nuo kehykset vaikuttavat persoonaani ja luovat tunnelmaa itse tauluun?

Jos olen alasti ja mietin itseäni vaikkapa katsoen peilistä itseäni ja unohdan menneet ja tulevat ja elän vain katsoen kuvaa… Mitä minä näen? Näenkö itseni vai naapurini? Näenkö sittenkään koko totuutta vai ovatko kehykset vieläkin kehystämässä minua jossain alitajunnassa? Jos katson itseäni alasti peilistä ilman meikkiä, niin näen niin pienen, viattoman tytön, jolle on annettu niin paljon. Valitettavasti en voi sanoa, että näkisin pelkästään itseni, sillä olen ruumiillistuma myös isästäni ja äidistäni. Nuo kaksi ihmistä tekivät parhaansa, jotta olen tässä nyt ja kysymys kuuluukin, että miten paljon annan heidän vaurioittaa minua vielä tänään? Voinko ottaa ruumiini vastaan sellaisenaan ja todeta että minä olen tehnyt enemmän kuin he yhteensä ja kannan itseni ja tauluni oman värisenä? Voinko olla individuaali kokonaisuudessaan ja unohtaa ihmiset jotka unohtivat minut? Saanko tehdä taulun vain itsestäni?

Moni vain maalaa ja unohtaa käsiensä aikaansaaman syvemmän merkityksen. Ei kukaan voi aidosti maalata vain itseään kankaalle tai sitten paperille, sillä olemme suurempia kokonaisuuksia. Vaikka maalaisin itseni ilman kehyksiä, niin varmasti kehystän itseni historiallani vaikka jättäisin itse ympäristön eli kehykset laittamatta. Kaikki konkretisoitu ei aina ole niin ilmeistä, en ainakaan minä. Olen kehyksessä, mutta millaisessa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti