Huomaan monen länsimaalaisen käyttävän terapianaan meditaatiota.
Tapasin taannoin erään tunnevammaisen naimisissa olevan miehen, joka kuvittelee
että meditaatiolla voi korvata terapian. Moniko muu länsimaalainen ajattelee
samoin? Moniko jättää terapiat välistä ja terapoi itseään meditoimalla? Miksi
suomalaiset häpeävät terapiaa? Tämähän on muotijuttu Amerikassa ollut jo aikoja
ja mehän ollaan suomalaisina ainakin kaikki paska imetty rapakkojen takaa jo
vuosia itseemme. Miksei me myös haeta tätä muoti-ilmiötä Amerikasta? Miksi
terapiaa paetaan, vaikka sehän voisi olla juuri ihmisen suurin pelastus?
Meditaatio on ihanaa ja rentouttavaa, muttei sillä voi
korvata ihmiselle tapahtuneita kipeitä asioita. Kipeätkin asiat on kohdattava
elämässä ja käsiteltävä, jotta ihminen voi entistä vankempana mennä eteenpäin
elämässään. Moni kuitenkin tekee toista ja hakee lohdutusta alkoholista tai
muista ihmiselle turmiollisista asioista. Huomaan itselleni olevan suurta
hyötyä/helpotusta saadessani käsitellä asioita psykologini opeissa. Tunnen
itseni niin kokonaiseksi ja paremmaksi ja jopa viisaammaksi psykologilla
käynnin jälkeen.
Kun on elämässä tunnepuolet kohdallaan, niin ei tarvitse
pettää vaimoaan tai ampua torilla. Kunpa vaan yhteiskuntamme rohkaisisi ihmisiä
terapiaan ja fokusoisi rahoja enemmän ihmisten auttamiseen ja muuhun
mielenterveyteen liittyvään. Hienot tiet ovat tärkeitä, mutta voisi kuvitella
ihmisen olevan vielä tärkeämpi. Tosin yhteiskuntamme koostuu niin monesta
asiasta ja siten minulle ainakin vaikea käsittää koko scenariota. Tästä syystä
olisi tärkeää äänestää niitä ihmisiä, jotka tekevät nimenomaan työtä ihmisen
auttamiseksi. Ihminen ja ihmisen hyvinvointi tulisi olla prioriteetti numero
yksi. Terapia kunniaan ja sen jälkeen meditoimaan, niin kyllähän helpottaa kummasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti