sunnuntai 19. elokuuta 2012

Miehestämässä


Kaverini tekivät minulle eilen oharit ja sen seurauksena join yksin viiniä parvekkeellani, kunnes näin kaksi urosta parvekkeeltani. Kaksi komeaa nuorukaista olivat nauttimassa alkoholia naapuriparvekkeella ja minähän päätin avata sivistystäni ja menin sitten heidän asuntoonsa humaltumaan. Kaksi insinööri miestä ottivat minut avosylin vastaan ja vietimme mielenkiintoisen iltaman yhdessä.  Katselimme ihanaa maisemaa filosofoiden elämää syvällisemmin. Toki alkoholi kuului kuvioihin ja veinkin heille pullollisen skumppaa, jonka olin saanut lahjaksi joku viikko sitten käydessäni Alkossa. Vieras mies ihastui tuolloin minun takalistooni ja luonteeseeni ja halusi antaa minulle pullon kuplivaa, sillä olin hänen mielestään ihastuttava nainen. Halusin jakaa tämän lahjan naapureitteni kanssa ja olipas sitten mielenkiintoinen ilta kerrassaan. Nautiskelun seurauksena lähdimme sitten ravintola elämään ja sain osakseni paljon huomiota, mikä on joskus kivaa. Joskus miesten kauniit komplementit lämmittävät sydäntäni. Huomaan tosin perseeni aiheuttavan miehissä ajatusta/ keskustelua seksistä ja tarinamme poikkesivat illan aikana aina teknologiasta takaisin seksiin. Seksi on kiva puheenaihe ja sainkin hommattua naapurilleni monta naista ja itselleni vähemmän miestä. Naapurini totesi minun saavan kenet tahansa ja parin kaverin juttelun jälkeen en edes jaksanut miettiä miestä. Paljon on tarjolla tyhmempiä miehiä  kuin viisaita ja joskus on parempi olla yksin kuin vähempiosaisten kanssa. Mikähän siinä on, että henkilöstörekrytointi on helpompaa tehdä naapurille kuin itselleen? Miksi me ihmiset olemme viisaampia muita neuvomaan ja sitten itseemme viisauksiamme on niin vaikeata soveltaa? Komea naapurini on selkeästi rakentanut itsetuntonsa naisten varaan ja näitä miehiä maailma on pullollaan. Entä me naiset sitten? Moniko leikkii miesten tunteilla ja laskeskelee montako miestä saa? Moniko leikkii ihmisten tunteilla tehden leikkiä muitten ihmisten tunteilla? Onko tämä edes väärin? Saako toisen tunteilla leikkiä ja missä menee raja? On minustakin kiva leikitellä miesten kanssa, mutta pelkään sekä itseni ja miesten tunteitten tulevan peliin. Olemme kuitenkin ihmisiä ja olisihan seksikin tympeää ilman tunteita, vai olisiko? Onko seksi juuri eläimellistä leikkiä ilman tunteita? Tarvitaanko hyvään seksiin edes sanoja vai sujuuko se ilmankin? Mikä on seksin ja rakastelun ero? Kenen kanssa pystyy toteuttamaan molempia? Kenen kanssa vain seksiä? Kuten tekstistä voi jo päätellä, tulin kotiin yksin ja tänään poden virallista masennustilaa oman käden kautta hankittuna vielä. En kadu eilistä, mutta onhan tämä krapulatilaan juominen todella tyhmää. Ehkä huomenna olisin viisaampi ja osaisin juoda vain lasillisen pullollisen sijaan, tai todennäköisimmin en edes lasillista. Tämä jää nähtäväksi ja odotan jo innolla huomisen tuomia kokemuksia, sillä tässä krapulassa olen joutunut olemaan sisällä koko päivän ja kokemukset niin miehistä kuin naisista ovat jääneet vähemmälle. Onneksi ruoka on olemassa ja meneehän se yksi päiväkin ilman ihmisiä, vai meneekö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti