Jos esimiehesi vituttaa, niin on hyvin todennäköistä että
asut Suomessa ja esimiehesi ei ole diagnosoitu. Minunkin esimies on
tunnevammainen ruma possu, joka tykkää teettää tehtävänsä alaisillaan.
Katselisin mieluummin porsaan anusta kuin esimiestäni, mutta kaikki on otettava
kehittymisen kannalta. On ikävää huomata tosin, että oli sitten kyseessä
sosiaaliala tai liiketalous, niin nämä hullut vaan pääsevät niin pitkälle ja
useimmiten esimies asemaan. Tämä saa minut välillä raivon partaalle ja oikea
asenne työssä on vaikeata pitää.
Kävin sitten pitkän harkinnan jälkeen salitreeneissä ja
pitkällä kävelyllä ja kyllähän taas naurattaa. On se urheilu niin ihanaa ja
varsinkin nuo miehet sitten riemastuttavat köyhän arkea. Salilla törmäsin
useaan kivan näköiseen mieheen ja lenkillä yhden miehen takalisto aiheutti
kyllä kiinnostusta ajatuksissani. Uskomatonta miten joillakin miehillä perse
voi olla niin hyvän näköinen, että tekisi mieli huutaa perään. Jätin huudot
masuuni ja jatkoin kävelyä tyttömäisesti. Käykää hyvät ihmiset kuntoilemassa ja
huomaatte miten ihanaa on tavata uusia ihmisiä mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Ennen päivän urheilua olisin voinut vaikka tappaa ihmisen, sillä esimieheni
vitutti aidosti aikatavalla ja nyt vaan hymyilen enkä edes muista olleeni
vihainen. Urheilu on vaan niin ihanaa ja vielä sääkin mitä mainioin. Voisiko
olla enää paremmin asiat?:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti