Moniko miettii omia arvojaan ja sitä onko oma elämä arvokasta? Mitä meistä muistetaan
kun kuolemme? Paljonko juuri arvomme heijastavat persoonaamme? Paljonko arvomme
kertovat elämästämme? Paljonko hymymme viestittävät arvojamme? Paljonko
ilmeemme heijastaa arvottomuuttamme?
Tajusin eläväni melkein koko elämäni ilman omien arvojeni
kunnioitusta. Arvoni ovat hyvin simppelit ja inhimillisyys siis sydämen
sivistys on niistä merkittävin. Olen kuitenkin välillä sortunut elämään
arvotonta elämää viettieni ollessa suuria. Seksuaalinen vietti on välillä
turhauttavaa ja täten olen ollut seksuaalisessa kontaktissa miesten kanssa,
jotka eivät välttämättä ole ansainneet minua. En halua kuitenkaan rankaista
itseäni tästä, sillä olen sinkku nainen ja halveeraan ainoastaan itseäni toiminnallani.
Olen kuitenkin luvannut itselleni elää arvojeni suojaamaa elämää tästä lähin ja
täten viettini eivät enää vallitse ajatuksiani. Olen alkanut opiskella
ensimmäistä kerran alaa, josta vilpittömästi pidän ja harrastuksenikin ovat melkein
suunniteltu syksyä kohden.
Yritän elää arvokasta elämää arvojeni suojaamana ja täten
toivon olevani arvokas ihminen itselleni. Jos olen arvokas itselleni, voin
toteuttaa myös viisauksiani muille ihmisille. Jos en seuraa omia viisauksiani,
niin en voi myöskään olettaa muitten seuraavan neuvojani. Olen arvokas nainen
ja elämäni on myös sen mukainen. Tätä toivoisin meille kaikille ja vain täten
voimme olla täysiä itsemme kanssa. Kaikki olemme arvokkaita ja jokaiselle
arvotkin ovat hyvin erilaisia. Jokaisen elämä on arvokasta, ja kun tietää
arvonsa, tietää olevansa arvokas. Arvokas elämä kunniaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti