lauantai 1. syyskuuta 2012

Seksi pannaan



Sanoin eilen julkisesti laittavani seksin pannaan. Pannassa olevat asiat ovat kai leikkimielisille ihan kivoja ja näin krapulatilassa, taiteilijayön jälkeen nuo pannassa olevat enemmänkin inhottaa kuin elävät myötä ajatusteni kera. Olisipa hauskaa saada joku fuckbuddy tähän arkeen krapulaiseen. Baareissa tuntuu olevan enemmän diagnooseja kuin miehiä joita voisi kuvitella katsovan aamullakin. Ovatko kaikki komeat miehet varattuja ja jos eivät niin miksihän ovat valinneet sinkkuuden? Mitä enemmän panemme asioita pannaan, sen enemmän ne meitä houkuttelevat. Miksi kielletty hedelmä houkutteli aikoinaan ja vielä nykyaikanakin huomaan kaiken kielletyn olevan ihmisyydelle kiehtovaa? Miksi laitamme asioita pannaan? Miksi seksi on niin ihanaa ja silti pannassa monen elämässä?

Kävin taannoin Berliinissä ja minua olisi niin kiehtonut nähdä Swingerclub. Valitettavasti exäni poika oli osan matkaa matkassani ja jarrutti näitä aikuismaisia suunnitelmiani. Kerkeäähän tässä, mutta olisi se ihanaa kyllä katsella muita pariskuntia panevan naapuripöytien asukkeja ja tehdä analyyseja ihmisten seksuaalisuudesta. Olisikohan Freud aikanaan tulkinnut maailmaa eritavalla jos olisi mitannut ihmisten seksuaalista kanssakäymistä? Mitenkähän paljon tutkimustietoa puuttuu juuri seksin pannassa olemisen takia? Jos panisin sittenkin ajatuksiani koneelle sen sijaan että mietin samoja asioita kuin miespuoliset ystäväni vai olenkohan sittenkin itse mies naisen vaatteissa? Miksi minusta tuntuu kuin laittamalla seksin pannaan laittaisin itseni hirteen? Olenkohan edes ihminen ja moniko uskoisi minusta päälle päin, että ajatukseni käyvät useammin kuin kerran päivässä seksissä? Ketähän tästä voisin syyttää? Vaikka olenkin ihminen, niin toivoisin silti näkeväni vielä pannassa olevat asiat julki, jotta ymmärtäisin maailmaa paremmin. Tai sitten en. Olisiko elämä edes mielekästä jos kaiken mitä haluaisi voisi myös saada? Moniko kuvittelee voivansa omien viettiensä takia pettää lähimmäisiään? Miksi tuttu ei ole niin kiinnostava kuin naapurin tuntematon? Miksi itsensä toisto kärsii inflaatiota vai onko tässä juuri ihmisen älykkyys rajana? Voiko parisuhteet kestää niin myrskyt kuin tasaiset arjet juuri mielikuvituksen voimin? Onko köyhän helpompi jalostaa ajatusta, sillä ei ole tottunut saamaan mitään ilmaiseksi ja sitä kautta käyttää järkeään enemmän?

Vaikka olenkin suoriutunut yli kuukauden ilman seksiä ja ajattelen sitä vieläkin aikalailla, niin olen nyt virallisesti panemassa seksiä pitemmäksi aikaa hyllylle. Joskus elämässä juuri odottaminen on ihaninta ja silloin kuin mies tulee jostain puskista, niin on vaan niin pirun hyvä olo. Odottamaton on odottamisen arvoista vai onko?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti