maanantai 2. heinäkuuta 2012

Sydämen sivistys


 

Taas kerran kävin paikallisella salilla ja sama huomio kerta toisensa jälkeen lähtee elämään ajatuksissani. Suomalaiset jurottavat keskenään yksin ajatuksissaan eikä kukaan oikein osaa sosiaalista kommunikaatiota. Voisimmeko paremmin jutellessamme naapurille? Voisimmeko paremmin ollessamme avoimempia toinen toista kohtaan? Huomaan saman melankolian toistuvan jumpissa oli sitten syksy tai talvi, lähikaupassa asioidessani tai sitten kadulla kävellessäni. Taidan olla ainoa jolla on hymyä huulilla kävellessä tai istuessa vaikkapa torikahviossa. Kävellessäni lauantai-iltana salilta kaupan kautta kotiin törmäsin vanhempaan mieheen kadulla ja minun oli pakko tervehtiä häntä hymyssä suin. Salitreenin jälkeen on helppoa hymyillä, kun on doupannut aivonsa endorfiineilla. Tämä vanha mies hämmästeli kummastuneena tervehtimistäni kysyen minulta, että tunnenko hänet. Vastasin, että en tunne ja että Keski-Euroopassa on tapana tervehtiä tuntemattomiakin ja Saksassa eritoten tämä tapa on iskostunut minuun. Onko tervehtiminen tai ylipäätään hyvät maneerit pannassa Suomessa? Onko toisen huomiointi väärin? Saako naapurille tervehtiä hymyissä suin vai pitääkö ottaa nykyajan jangstereitten valitus ja huono käytös sittenkin syyniin? Missä on sivistyslaitostemme maneeri/käytös opetus? Missä on sydämen sivistys? Kuka pitää huolen meidän empatiasta? Tehdään toisille hyvä olo pienillä teoilla ja ollaan kauniita niin vihamiehille kuin ystäville. Hyvä käytös peilaantuu jossain vaiheessa takaisin eikä se ole pois keneltäkään. Tehdään Suomesta hyvä paikka elää niin naapurille kuin tuntemattomillekin ja opitaan myös maneerit ja toisen huomiointi. On hyvä aika tiedostaa suomalaisten empatiaton käytös ja tehdä muutos parempaan. Sydämen sivistys kunniaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti