Taas kerran kävin paikallisella salilla ja sama huomio kerta
toisensa jälkeen lähtee elämään ajatuksissani. Suomalaiset jurottavat keskenään
yksin ajatuksissaan eikä kukaan oikein osaa sosiaalista kommunikaatiota.
Voisimmeko paremmin jutellessamme naapurille? Voisimmeko paremmin ollessamme
avoimempia toinen toista kohtaan? Huomaan saman melankolian toistuvan jumpissa
oli sitten syksy tai talvi, lähikaupassa asioidessani tai sitten kadulla
kävellessäni. Taidan olla ainoa jolla on hymyä huulilla kävellessä tai istuessa
vaikkapa torikahviossa. Kävellessäni lauantai-iltana salilta kaupan kautta
kotiin törmäsin vanhempaan mieheen kadulla ja minun oli pakko tervehtiä häntä
hymyssä suin. Salitreenin jälkeen on helppoa hymyillä, kun on doupannut aivonsa
endorfiineilla. Tämä vanha mies hämmästeli kummastuneena tervehtimistäni kysyen
minulta, että tunnenko hänet. Vastasin, että en tunne ja että Keski-Euroopassa
on tapana tervehtiä tuntemattomiakin ja Saksassa eritoten tämä tapa on
iskostunut minuun. Onko tervehtiminen tai ylipäätään hyvät maneerit pannassa
Suomessa? Onko toisen huomiointi väärin? Saako naapurille tervehtiä hymyissä
suin vai pitääkö ottaa nykyajan jangstereitten valitus ja huono käytös
sittenkin syyniin? Missä on sivistyslaitostemme maneeri/käytös opetus? Missä on
sydämen sivistys? Kuka pitää huolen meidän empatiasta? Tehdään toisille hyvä
olo pienillä teoilla ja ollaan kauniita niin vihamiehille kuin ystäville. Hyvä
käytös peilaantuu jossain vaiheessa takaisin eikä se ole pois keneltäkään.
Tehdään Suomesta hyvä paikka elää niin naapurille kuin tuntemattomillekin ja
opitaan myös maneerit ja toisen huomiointi. On hyvä aika tiedostaa suomalaisten
empatiaton käytös ja tehdä muutos parempaan. Sydämen sivistys kunniaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti