sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Nuukahtaneen kukan resepti




Sain taas rakkaalta psykologiltani tehtäväkseni jotain haasteellista käydessäni vastaanotolla eilen. Sain itse asiassa elämäni ensimmäistä kertaa tehtäväkseni jotain johon jouduin oikeasti miettimään ratkaisua. Tehtävän miettimiseen meni parisen tuntia ja suoritukseen vaivaiset pari minuuttia. Tehtävä oli seuraava:
Tee suunnitelma nuukahtaneen kukan rakastamiselle näkökulmasta: ”Tämän hetken haluaminen on ainoa haluamisen laji, joka ei tuota kärsimystä”. Tätä tehtävänantoa pitäen ajatuksissani ja siihen viittä kohdistuvaa ajatusta suunnitelmaan liittyen sain aikaan seuraavaa:
  1. Minä olen hetki. Tämä on hetkeni elää ja elän/saan elää minua=hetkeä. Tämä on kaunista, elän kauniina, kauniissa hetkessä parhaillaan, parhaimpana sen myös ollen huonointakin välillä. Olen kaunis hetki tässä ja nyt.
  2. Minä rakastan tätä hetkeä=minua  sen ollessa hyvä tai huono. Rakkaus hetkeen.
  3.  Minä tiedostan, että elän tätä hetkeä ja että saan elää sitä. Minä olen rikas saadessani tämän hetken kaikessa köyhyydessä ja rikkaudessa.
  4.  Minä tunnen tämän hetken nauraen, itkien, saan tuntea mitä vain. Olen ihminen jolla on tunteet.
  5.  Minä opin tuntemaan syvemmän minuuden. Olen viisas, kaunis, hyvä, ihana nainen. Olen minä ja rakastun siihen juuri nyt.

Onko mahdollista, että itämaiset gurumme ovat tarkastelleet elämisen viisauksia liian pinnalta? Onko syvempi merkitys juuri siinä, että tiedostaisimme olevamme hetki ja sitä kautta eläisimme siinä eikä niinkään haluttaisi elää hetkessä itämaisten tavoin eli ulkona itsestämme? Minusta ainakin tuntuisi tämä hetken tiedostaminen siis itsensä tiedostaminen luonnollisemmalta vaihtoehdolta. Kun tiedostan olevani hetki, tiedän itseni enkä halaja mitään muuta kuin itseni ja ajatukseni niitten olevan mitä tahansa. Miksi minun tulisi laittaa itseni ulos itsestäni esim. meditoimalla, kun voin myös olla keskenäni hetkessäni siis itsessäni ja unohtaa ulkoisen maailman? Tämähän voi tapahtua missä tahansa. WC:ssä, ravintolassa syödessäni tai vaikkapa tässä istuessani. Kuuntelen itseäni, ajatuksiani, elän täysillä itsessäni siis hetkessä ja annan kaikkien tunteitten tulla sellaisenaan ilman niitten kieltämistä. Olemmeko kenties sittenkin lähteneet tekemään taas kerran näinkin yksinkertaisesta ajatuksesta liian monimutkaista ja siksi eksyneet tieltä? Olemme kaikki ihmisiä ja hetki on tässä ja nyt ja uskalletaan elää sitä ilman niskojen nyrjäytyksiä. Toki jos erilaiset asennot stimuloivat parempia ajatuksia tai tunteita niin siitä vaan, mutta itse taidan olla niin laiska länsimaalainen, että menen omilla opeillani eteenpäin. Siis kävelen, syön, istun, kirjoitan, mitä sitten teenkin tai ajattelen, teen sen hetkessä, olin sitten nuutunut tai kukka parhaimmillaan. Tsemiä kaikkien kukkien hoidoille!

2 kommenttia:

  1. Itämaisia oppeja kuten zen-filosofiaa ymmärretään myös kovin pinnallisesti. Sitä on yritetty selittää, mutta kulttuurilliset lähtökohdat ovat niin erilaiset että täytyisi ajattelussaan "pois oppia" aika paljon totutuista ajattelumalleistaan. Samalla tapaa vaikkapa japanilainen johtamisoppi kaizen on länsimaalaiseen ajatteluun nähden kovin hankala ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! En ole itse perehtynyt mainitsemiisi mestareihin, mutta kulttuurisidonnaisuudet varmasti paistavat meidän jokaisen viisauksista. Olet myös oikeassa faktassa, että omista ajattelumalleista tulisi monesti "pois oppia", ainakin vääristyneistä malleista. Tämä tosin hyvin vaikeaa monelle meistä, mutta tähänkin on hyvä tähdätä. Harvoin elämässä tavoittaa mitään suurempaa pienellä työllä, mutta oikealla asenteella jo pääsee hyvin pitkälle elämässä.

      Poista