torstai 20. syyskuuta 2012

Herätkää ääliöt



Minua vituttaa, kun kuulen valitusta joka puolelta oli status mikä tahansa. Milloin te ihmiset tajuatte kuinka hyvin teidän asianne ovat? Janottaako? Onko nälkä oikeasti? Onko katto päänne päällä? Onko matti oikeasti kukkarossa? Mikä teihin ihmisiin tehoaisi, jotta näyttäisitte vähän iloisempaa naamaa? Ettekö ymmärrä kuinka hyvin asianne ovat loppupeleissä vai pitääkö tämäkin taas kerran vääntää rautalangasta?

Onko meillä suomalaisilla edes oikeutta valittaa mistään, kun kaikki on katettu niin nätisti valmiille pöydälle? Onko tämä elämän helppous sittenkin tehnyt valittajille valittamisesta vielä helpompaa? Onko ihmisillä liikaa aikaa tarttua epäkohtiin sen sijaan että nauttisi hetkessä elämisestä? Voisimmeko uskaltaa valituksen sijaan ruveta tekemään jotain epäkohtien korjaamiseksi? Kuka rohkenee oikeasti tehdä jotain asioitten eteen?

Minä kirjoittaisin lait uudelleen ja kirjaisin sinne että valittaminen vain sallittua niiltä, jotka yrittävät tehdä myös muutosta kyseiseen epäkohtaan. Muut laittaisin kuntoutuskurssille, jossa tehtäisiin mielikuvaharjoituksia, jossa eniten valittavat olisivat ilman jalkoja ja käsiä, teipit silmillä ja suulla kokonaisen päivän. Jospa tuo päivä toisi perspektiiviä nähdä kuinka hyvin asiat onkaan ja kuinka paljosta ihmisen tulisi olla kiitollinen. Katsokaa ääliöt peiliin ja oppikaa rakastamaan sitä mitä näette eikä sitä mitä toivoisitte näkevänne. Maailma on täynnä kauniita asioita ja niistäkin voi keskustella sen sijaan että tartutaan aina epäkohtiin. Kysymys kuuluukin, että osaatko ilmaista mitään kaunista vai oletko jo niin läpimätä kauttaaltaan?:)

2 kommenttia:

  1. Ei se noin mene. Ei todellakaan. Voin koettaa parhaani mukaan muuttaa asioita paremmiksi (puuttua epäkohtiin, joita omasta mielestäni näen/koen), mutta samalla voin kokea kauniita asioita: elokuvia, kirjoja, musiikkia, ihmisiä jne jne, Ei ole maailma ollut eikä ole niin yksinkertainen, että peiliin katsomalla sitä oppii rakastamaan. Kyllä siihen vaaditaan enemmän tekemistä. Ja ymärrystä

    VastaaPoista
  2. Toki työtähän tämäkin vaatii samoin kuin kaikki muukin, mutta mikä elämässä on helppoa? Itse uskoisin tällä elämän kokemuksella, että kun asennoituu asioihin siitä perspektiivistä, että asiat ovat hyvin ja ylläpitää positiivisen elämän asenteen, niin on helpompaa myös elää epäsuhdanteiden kanssa ja sitä kautta oppii myös rakastamaan itseään/elämäänsä eikä kaikki aika mene valitukseen. Ikäänkuin opiskelee itsensä kanssa tulemaan yhdeksi kokonaiseksi sieluksi, niin jää aika juuri mainitsemiesi mielitekojen kanssa nautittavaksi. Toki valittaa saa välillä ja pitääkin, mutta rajansa kaikella.

    VastaaPoista