Minua vituttaa, kun kuulen valitusta joka puolelta oli
status mikä tahansa. Milloin te ihmiset tajuatte kuinka hyvin teidän asianne
ovat? Janottaako? Onko nälkä oikeasti? Onko katto päänne päällä? Onko matti
oikeasti kukkarossa? Mikä teihin ihmisiin tehoaisi, jotta näyttäisitte vähän
iloisempaa naamaa? Ettekö ymmärrä kuinka hyvin asianne ovat loppupeleissä vai
pitääkö tämäkin taas kerran vääntää rautalangasta?
Onko meillä suomalaisilla edes oikeutta valittaa mistään,
kun kaikki on katettu niin nätisti valmiille pöydälle? Onko tämä elämän helppous
sittenkin tehnyt valittajille valittamisesta vielä helpompaa? Onko ihmisillä
liikaa aikaa tarttua epäkohtiin sen sijaan että nauttisi hetkessä elämisestä? Voisimmeko
uskaltaa valituksen sijaan ruveta tekemään jotain epäkohtien korjaamiseksi?
Kuka rohkenee oikeasti tehdä jotain asioitten eteen?
Minä kirjoittaisin lait uudelleen ja kirjaisin sinne että
valittaminen vain sallittua niiltä, jotka yrittävät tehdä myös muutosta
kyseiseen epäkohtaan. Muut laittaisin kuntoutuskurssille, jossa tehtäisiin
mielikuvaharjoituksia, jossa eniten valittavat olisivat ilman jalkoja ja käsiä,
teipit silmillä ja suulla kokonaisen päivän. Jospa tuo päivä toisi
perspektiiviä nähdä kuinka hyvin asiat onkaan ja kuinka paljosta ihmisen tulisi
olla kiitollinen. Katsokaa ääliöt peiliin ja oppikaa rakastamaan sitä mitä
näette eikä sitä mitä toivoisitte näkevänne. Maailma on täynnä kauniita asioita
ja niistäkin voi keskustella sen sijaan että tartutaan aina epäkohtiin. Kysymys
kuuluukin, että osaatko ilmaista mitään kaunista vai oletko jo niin läpimätä
kauttaaltaan?:)
Ei se noin mene. Ei todellakaan. Voin koettaa parhaani mukaan muuttaa asioita paremmiksi (puuttua epäkohtiin, joita omasta mielestäni näen/koen), mutta samalla voin kokea kauniita asioita: elokuvia, kirjoja, musiikkia, ihmisiä jne jne, Ei ole maailma ollut eikä ole niin yksinkertainen, että peiliin katsomalla sitä oppii rakastamaan. Kyllä siihen vaaditaan enemmän tekemistä. Ja ymärrystä
VastaaPoistaToki työtähän tämäkin vaatii samoin kuin kaikki muukin, mutta mikä elämässä on helppoa? Itse uskoisin tällä elämän kokemuksella, että kun asennoituu asioihin siitä perspektiivistä, että asiat ovat hyvin ja ylläpitää positiivisen elämän asenteen, niin on helpompaa myös elää epäsuhdanteiden kanssa ja sitä kautta oppii myös rakastamaan itseään/elämäänsä eikä kaikki aika mene valitukseen. Ikäänkuin opiskelee itsensä kanssa tulemaan yhdeksi kokonaiseksi sieluksi, niin jää aika juuri mainitsemiesi mielitekojen kanssa nautittavaksi. Toki valittaa saa välillä ja pitääkin, mutta rajansa kaikella.
VastaaPoista